Pomputusta ja takarenkaanpullistuma

Mikon kanssa ulkovuorihommiin. Lähtö aika myöhään ja silti vähäisillä yöunilla. Lähtiessä muutama kakkosnelonen, suojapaperia ja betonista valettuja nurkkatolppia kyytiin. Tolpat ajattelin käyttää autotallin korotukseen. Tässä vaiheessa jo pahoittelut siitä, että remppakuvat vähän unohtuivat. Pstetään huomenna tilannekatsausta kerralla vähän enemmän.

Auto oli pomputellut tiistaista asti jostain syystä. Ajattelin, että joku vanteista on kiero tai jokin paino on irronnut. Tämä siksi, että ajoin "oikealta" mökiltä tullessa tiistaina tiessä olleeseen kuoppaan palttiarallaa 100km/h.

Eilen auto tuntui pomputtavan vähän enemmän. Katselin renkaita sillä silmällä, mutta ei niissä mitään näkynyt. Tänään pomputus oli jo ihan eri luokkaa, joten ajattelin mökiltä takaisin lähtiessä tarkistaa renkaiden pulttien kireyden ja tutkailla niitä muutenkin tarkemmin. No tästä lisää myöhemmin.

Ulkovuoren kimppuun. Saapuessa lämpötila oli ihan siedettävä. Raapat ja teräsharjat käteen ja menoksi. Rimoitetun ulkovuoren raaputtelu oli huomattavasti hankalampaa kuin pelkällä laudalla vuoratun vajan. Ensimmäinen seinä raaputeltiin yhdessä, Mikko seinät ja minä otsalaudat. Minä siirryin päätyseinään korkeille tikkaille rapsuttelemaan katon alapuolen lautoja ja Mikko otti pensselit kouraan. Aurinko ei vielä paistanut seinälle, joten nyt oli hyvä hetki alkaa maalaamaan.

Rapsutteluhommat etenivät siten, että sain päädyn kokonaan ja takaseinän puoliksitehtyä. Samaan aikaa Mikko sai etuseinän maalattua kertaalleen. Valkoisena olleissa kohdissa punamaali ei oikein tahtonut pysyä, vaikka tässä versiossa on öljyä seassa. Tai no, otsalaudoissa ilmeisesti pysyi ja muualla kaikkialla ei vaan ikäänkuin liukui valkoisen kohdan päältä pois. Ota tästä selvää, varmaan maalattu eri maaleilla.

Tekeminen oli jotenkin tuskaista molemmilla, vaikka lähes koko ajan puuhailtiinkin. Noin viiden tunnin kohdalla tuli kuitenkin mitta täyteen ja lyötiin pillit pussiin. Lähtiessä aloin tarkistamaan niitä renkaita. Pultit ihan sopivalla kireydellä, eikö mitään näy. Paitsi että juuri viimeinen vilkaisu viimeiseen tarkastettavaan paljasti jotain. Oikea takarengas oli pullistunut oikein kunnolla. Hurraa, ei siis isompaa ongelmaa joka tärinää aiheuttaa.

Minulla ei ollut hajuakaan vararenkaan ilmatilanteesta, joten suuntasimme varovasti ajellen Sastamalan keskustaan sellaiselle huoltoasemalle josta saa ilmaa. Toinen ajatus oli törmätä vahingossa auki olevaan rengasliikkeeseen, mutta huoltoasema tuli helpommin vastaan. Vararengas auton alta irti ja menoksi. Renkaanvaihto meni näppärästi, mutta pullistuma oli kyllä ensiviaikutelmaa suurempi. Ei ihme, että vähän tärisi!

Koko systeemiin meni rengastöineen noin 5,5 tuntia aikaa ja matkat päälle.