Tonttikauppa tehty, mutta toisen naapurin liiteri on nyt meidän tontilla!!

Tänään oli tonttikauppojen päivä. Remonttirahat käytettiin työpäivän jälkeen Nokian Nordeassa ja ostaa päräytettiin naapurilta kolmionmuotoinen noin 450m2 kokoinen maapläntti! Nyt vielä lainhuudot kohdilleen, mittaukset todellisesta pinta-alasta ja sitten pitäisi oikeasti alkaa hakemaan niitä rakennuslupia ja erityisesti piirtämään rakennuslupakuvia! Tontin kokonaispinta-ala on nyt noin 750 m2 eli rakentaa tällä tehokkuudella saa yhteensä noin 112m2!

Kauppa meni näppärästi. Pankissa meni ehkä 15 minuuttia ja toinen mokoma Osuuspankissa kun vein kauppakirjan sinne. Mökin oston lainhuutoa ei oltu vielä onneksi tehty, joten tämä saadaan hoidettua aika pienellä lisäkorvauksella samassa paketissa. Säästettiin aika monta saturaista.

Seuraava jännityksen aihe on toinen naapuri: mitenkähän ukko mahtaa suhtautua siihen, että a) pyydän häntä siirtämään hirsirakenteisen puuliiterinsä omalle tontilleen tai b) koitan ostaa sen järkevällä hinnalla omaan käyttöön? Liiteri on aika jykevärakenteinen ja kuitenkin sen verran lähellä omia rakennuksia pienellä tontilla ettei tönö tule ainakaan tuossa pysymään. Eri juttu olisi hehtaarin tontti ja toinen paikka.

Tälle liiterin rakentaneelle naapurillekin oli tonttia tarjottu, mutta 5000e hinta oli ollut kuulemma liian kova. No, oman tontin laajentamisen suhteen ei ehkä kauheasti kannata pihtailla. Itsellä olisi ollutihan sama mihin suuntaan tonttia olisi kasvattanut, mutta liiterinaapurilla ei ole kuin yksi suunta ja se on nyt myyty.

Nyt kompura perkele!

Tänään aikaisin liikenteeseen. Sain eilen edukkaasti himoitsemani ikkunat, joista yksi on jostain syystä lyhyen ajan käytetty, toinen käyttämätön ja kolmas pieni ikkuna näkyykin olevan ulkopuolelta ruskea. Kaikki ihan uuden veroisia kun pyykii pölyt pois pinnasta. Tai oli ainakin ennen kuin mysöin isoimman niistä autotallin kyljestä törröttävään helkkarin pitkään pulttiin. Iso ruutu painoi reilusti yli 50 kiloa ja sen saaminen yksin ylipäätään autosta ulos oli jo puolen tunnin urakka. Autoon se meni kahteen mieheen ihan kivasti, ehkä Tomminen kaipaisi vähän salireeniä? Toisaalta sitä on liikuteltu 500 kilon kattiloita, mutta tuo oli vaan niin ahdas paikka ja itse kohde aika hankalan kokoinen.

Auton sisätilan ulokkeet hankaloittivat hommaa aika pahasti. Autotalliin ikkuna meni juuri, varoja jäi muutama milli kun yksin joutui käsittelemään sitä pystysuorassa. En vaan meinannut millään saada sitä tallin seinän viereen enkä nähnyt mitään syytä ongelmalle. Lopulta hokasin 10cm pitkän pultinpään jota ei tummaa taustaa vasten nähnyt millään eikä yläosassa ovenkarmia vastaavaa ollut. Nyt on sitten karmissa kunnon jäljet ja jossain vaiheessa lohjennut kulmastakin puunsäle, eli paikkailemaan pääsee. Pari muuta ruutua tottelikin jo ihan kivasti.

Tyhjään autoon sai lastattua jääkaapin, hellan, lämminvesivaraajan, vanhan ulko-oven ja kamalan määrän huoko- ja kovalevyä, joka ei onneksi juurikaan painanut, sekä pari keittiökaappia. Nyt on autotallissa taas tilaa varastoida rempparomuja.

Seuraavaksi alkoikin teippaaminen. Teippailin ilmansulkupahvin saumat, naulankannat ja läpiviennit.

Piipun vieressä olevan kannatinhirren teippaaminen oli hankalaa. Pitää vielä mahdollisesti siistiä teippejä vaikka suurin osa jääkin koolauksen sisään piiloon. Samassa kohdassa oli myös kolmen eri pahvin saumat, siksi teippiä piisaa moneen eri suuntaan.

Sain lopulta koolattua koko parven ja hieman korkeampaa osaa. Olin laskenut kakkoskakkoset eri tavalla kuin asensin, joten muutamia pätkiä jäi uupumaan. Kompuran kanssa meinasi koolatessa mennä hermo totaalisesti. Ennen käyttöä tarkastin paineet ja huomasin niiden laskevan 3,5 bariin asti! No eihän sillä runkopyssy pelitä, ainakaan tällainen. Jumissa olevaa paineensäätöruuvia väänsin papukaijapihdeillä väkisin, ilmeisesti nostettavan säätöruuvin väliin on päässyt jotain mönjää tai itse venttiili on vaan jumissa. 

Paineen sai kyllä laskemaan, mutta ei millään nousemaan yli 7,5 barin. Paine siis vaihteli aika paljon ja oli suurimman osan ajasta liian pieni. Ylös jääneitä nauloja joutui hakkaamaan vasaralla ylöspäin ja todella ahtaissa paikoissa. Koitin ampua kyllä aina niin, että kompura huutaisi koko ajan yli 6 barin paineilla eli paine ei pääsisi laskemaan. Jos kompura saavutti yläpaineen ja sammui, niin edessä oli muutamien pohjaan asti menneiden naulojen jälkeen armotonta vasarointia. Huoh. Kompurakauppaan ilmeisesti taas mentävä, pyssy kuitenkin toimii ihan hyvin kovemmilla paineilla.

Joitain täydennyksiä pääsee vielä tosiaan tekemään, mitta ensin lisää puutavaraa, pyssynauloja ja uudet koneet. Illan kokous sai lähtemään jo ennen neljää kohti kotia. Päivän saldo 1,5h matkoja ja suunnilleen 6,5 tuntia hommia. Jaa niin: pakusta on kuskin turvavyö jumissa. Pitää koittaa huollattaa se koululla vaikkapa huomenna.

Lupakuvia ja rakennesuunnittelua

Jäin töiden jälkeen työpaikalle ihmettelemään rakennuslupakuvia. Käytännössä katsoin siis millaisia kuvia laajennukseen vaaditaan ja millä tasolla rakenteet täytyy esittää. Ilmeisesti riittää (linkeissä esimerkkejä) julkisivukuva, pohjakuva ja asemapiirustus. Kuviin pitää saada sekä hirsisauna, autokatos että talon laajennus. Ajattelin piirtää kuvat itse CADS-ohjelmalla, koska sellaista tulee töissä käytettyä ja opetettua. Asemapiirustusta en ole koskaan piirtänyt, mutta ei sekään nyt kovin vaikeata voi olla. Sähkökuvat syntyvät pohjakuvien päälle aika näppärästikin ja pitää katsoa saisinko edullisesti opiskelijat tekemään sähköt asiakastyönä vai saisinko peräti aikaiseksi vuosien jahkailun jälkeen hankkia itselleni sähköluvat.

Hankaluus syntyy tietysti siitä, että meikäläisellä ei ole koulutusta rakennesuunnitteluun vaikka kaikkea on tullutkin tehtyä. Tämän takia tarkastutan kuvat tietysti ammattilaisella ja tarkistan rakenteet rakentamistapaohjeista ja RT-korteista. Varsinaiset laajennukset ovat kyllä aika yksinkertaisia eikä niiden kanssa pitäisi tulla ongelmia esimerkiksi kattorakenteiden mitoituksen tai vastaavan enemmän laskemista vaativan asian kanssa. Kuvia varten täytyy vielä tehdä uusi kierros mittojen kanssa, tarkistaa vanhan ja uuden katon kaltevuudet sekä miettiä loputkin rakenteet kohdilleen. Isoin ongelma on edelleen eristevahvuus, joka nykymääräyksillä on niin suuri ettei talon korkeus tahdo millään riittää paremmin eristetylle laajennukselle.

Perustukset on tarkoitus tehdä pilariperustuksena, jota käytetään esimerkiksi hirsirakennusten perustustapana hyvin kantavalla maaperällä. Talon alla on kallio kohtuullisen lähellä, joten saattaa olla että pilarit saadaan jopa ankkuroitua suoraan kallioon. Talon alapohja tehdään siten, että pilareiden välit kantavat takuulla päällä olevan seinän ja lumikuorman painon notkumatta. Nykyinen talo on myös tehty kivien päälle, joten pilariperustus sopisi vanhan jatkoksi paremmin kuin harkko- tai betonisokkeli. Voi tosin olla, että uusia perustuksia kaivettaessa vanhoja täytyy samalla parantaa tai uusia jos ne ovat kovin matalalle tehty.

Putkitöitä ei juurikaan tule koska nykyinen keittiö ja tuleva kylpyhuone ovat vierekkäin, mutta tarvitseeko sitä neljän metrin putkivetoja varten hankkia ihan oikea ammattilainen ja LVI-mestari kuvia piirtämään ja valvomaan? Taidan koittaa mennä ilman, miksi piirtää kuva jos siihen menee yhtä paljon aikaa kuin putkimieheltä varsinaiseen työhön? Taloon tulee siis lämminvesivaraaja, 2-3 metriä viemäriä, kaksi allasta, suihku, pytty ja pesukoneliitäntä. Keittiö on heti seinän takana joten ei tarvitse kuin porata hirsiseinään reikä läpivienneille. Lämmitys tulee sähköllä, eli vesikiertoisia järjestelmiä ei muuten tule. Pihasaunaan tulee vain viemäri koska se on lämmittämätön rakennus.

Koitan vielä ennen suunnittelun aloittamista selvittää saisinko jostakin uusia ikkunoita edullisesti. Vääränkokoisia ikkunoita tehdään aina välillä saneerauskohteisiin, joten hyvällä tuurilla saatan saada muutaman ikkunan edullisesti ja voin huomioida niiden koot jo suunnitteluvaiheessa.

Uusi viimeistelykompura

Tänään piti tehdä oikein töitäkin. Päivän päätteeksi käväisin Bauhausissa moikkaamassa yhtä harjoittelussa olevaa opiskelijaa ja jäin ihmettelemään kompuroita. Olen jo vuosia kuolannut kevyen ja hiljaisen Sencon viimeistelykäyttöön sopivan kompuran perään. Oma isältä peritty on sen verran painava ettei sitä viitsisi millään raahata ympäriinsä listoitusten tai paneloinnin takia. Lisäksi se alkaa olemaan aika ruhjottu, paineensäätimet ovat rikki ja se pitää ihan järjetöntä meteliä. Runkonaulain mallia halpa ei sillä oikein pelitä, 2/3 nauloista pitää vasaroida loppuun matalammilla paineilla. Tämä voisi kyllä korjaantua esimerkiksi huoltamalla noita työkaluja.

Ensimmäinen ratkaistava ongelma oli se, että kevyttä, isosäiliöistä runko- ja viimeistelykäyttöön tarkoitettua kompuraa ei ole olemassakaan. Harkitsin ison Mek Airin ja pienen Sencon välillä eniten, mutta katsastin myös Herkules-merkkiset halpikset. Halpiksissa oli kaikissa erittäin kova äänenvoimakkuus, joka pienessä huoneessa on aika inhottavaa. Ihan kaikessa työssä ei viitsisi käyttää kuulosuojaimiakaan. Mek-Air ei sekään ollut ihan hiljainen. 

Pitkän harkinnan jälkeen tein valinnan. Nyt mukaan lähtee pienin ja näppärin Senco pelkkään viimeistelykäyttöön ja ostan myöhemmin runkokäyttöön kokonaan toisen isomman kompuran. Nykyinenhän toimii, joten ihan pakko ei ole uusimista vielä tehdä. Tässä yhteydessä pitänee ostaa uusi runkonaulainkin, ellei nykyiseen saa tehtyä sellaista huoltoa että naulat saa pohjaan asti matalammillakin paineilla. Hankinta voisi ajoittua ajalle ennen laajennusprojektin aloittamista tai sitten ostan kompuran jo aiemmin ja testaan pelittääkö runkonaulain pelkällä paineiden nostamisella.

Kotona testasin tietysti ensimmäisenä laitteen. On hiljainen ja vieressä pystyy puhumaan lähes normaalilla äänellä. Lataa itsensä täyteen aika nopeasti eikä juuri tärise. Koirakin uskaltaa olla vieressä ilman mitään ihmettelyä. Oli varmaan aika hyvä ostos 169 euron hintaan ja uskoisin, että tulee meikäläisen käytössä kestämään todella pitkään.

15 astetta pakkasta sisällä: maalit, juomat, uretaanit ja ukko jäässä.

Tänään lähdin eilen hakemieni villojen, höyrynsulkuteippien ja taipuisan sähköputken kanssa kohti puhelinkopin kokoista remppakohdetta. Ajatuksena oli tehdä korkean osan eristykset loppuun ja paikkailla kesken jääneitä kohtia sekä asennella ilmansulkupahvit eristekerroksien päälle. Aamu oli aikas kylmä, mutta muistin sentään pistää vanhan dieselin lämppäriin illalla.

Kotona askartelin eväät. Pätkä makkaraa, salaattikippo, sienisalaatin jämät sekä pari folionyyttiä ruusukaalia ja lihapalloja. Pakkasin eväät koriin, pistin sen sellaiseen paikkaan että muistan ottaa sen mukaan ja menin kellariin ruokkimaan kanit ja lappaamaan pellettiä pellettitakkaan. Tällä välin lainakoiramme Cidu oli keksinyt sapuskat ja lipoi himoissaan RUUSUKAALIA folionyytistä. Helkkari sentään, luulisi että koiralla olisi parempiakin hyökkäyskohteita kuin ruusukaali. Jätin aamukahvit juomatta ja ajattelin kiskaista ne vasta kohteessa, lämmittää kun puuhellaa kuitenkin pitää.

Kamat autoon ja menoksi. Onneksi vanha kiisseli on yllättävän lämmin, jopa näin kun tavaratilan väli-ikkuna makaa repsikan paikalla edellisten pitkien puiden jäljiltä. Kuski alkoi sulamaan jo puolessa matkassa. Perillä odotti jäinen mökki. Sisälämpömittari näytti -15 astetta, joten päräytin puhaltimen täysille ja puuhellaan tulet. Aloin lappaamaan villoja sisälle ja miettimään päivän kuvioita.

Ensimmäisenä huomasin, että ihan kaikki on tietysti jäässä. Tottakai, eihän mökissä mitään lämpöjä ollut. Olin ajatuksissani jättänyt maalipurkin, uretaanitörpön, limpparit, juomavedet ja ihan kaiken muunkin sinappia myöten jäätymään. Kahvipannussa oli möntti jäätä. No, ei muuta kuin pannu tulille ja muut lähelle lämpiämään. Vähän harmitti muutaman kympin maalit ja muut romut, taisivat mennä käyttökelvottomiksi.

Oli aivan helkkarin kylmä. Katto oli noin puoliksi eristämättä, joten aloin lappaamaan urakkatahtia villaa palkkien väliin. Tunnin päästä villaa oli jo reippaasti katossa ja lämpökin noussut viitisentoista astetta eli suunnilleen nollilla oltiin. Kahvitauko, vesi oli sulanut ja jopa lämmennyt. Kiskoin samalla hellalla lämpenemässä olleet lihapullat naamariin ja totesin sinapin olevan jäässä. Vedet ja limut olivat tietysti edelleen jäässä. Pidin reilun tauon ja join useamman kupposen pikakahvia. Tässä vaiheessa ei ollut vielä jano.

Jatkoin villoitusurakkaa. Jäljellä olivat hankalimmat paikat, kuten piipunympärys, kurkihirren alapinta ja sähköputkia odotteleva parven nurkka. Porasin lautaan putkenmentävän reiän, pätkin putken ja aloin pujottamaan niihin johtoja. Kaksi ei mahtunut samaan putkeen, joten väkersin toisen kaveriksi ja suurensin reikää vastaavasti puukkosahalla. Poranterä oli tähän turhan tylsä. Sahasin sähkökeskuksen kohdalle puukkosahalla kattoon reiän, josta johdot ja putket tulevat isoksi osaksi kulkemaan parven lattian alla kohti lopullisia kohteitaan.

Vittumaisin villoituskohde oli kurkihirren alapinta. Ajattelin ensin eristää sen uretaanilevyllä, mutta totesin villan olevan kuitenkin ehkä paremmin muuhun villaeristykseen sopiva kaveri. Villa mukailee samalla kurkihirren pintaakin paremmin. Koska en halunnut tehdä villalle erillistä eristeväliä, vaan tasaisen eristepinnan, piti villa kiinnittää jollakin. Naulasin sen lopulta pyssynauloilla kiinni odottamaan ilmansulkupahvia. Parven ilmansulkupahvin asentaminen meni suhteellisen mukavasti. Naulailin pahvin paikoilleen odottamaan päälle tulevaa ristiinkoolausta ja leikkelin tukipuiden kohdat valmiiksi tiivistyksiä varten.

Korkean tilan pahvit sen sijaan olivat aika hankalat asentaa. Päädyin vaihtamaan asennussuunnan vaakaan. Ristiinkoolauksessa 1,25m leveällä pahvilla tulee joka tapauksessa saumoja ilman puristusliitoksia, joten sama kai se on miten päin ne saumat tulevat? Alimmat sain asennettua A-tikkailta ja ylimpiä varten rakentelin päätyseinän koolauksen ja parven väliin "telineen" kolmesta kakkosnelosesta. Ahdasta, mutta toimivaa.

Lopuksi tungin kaikki yli jääneet villanpalat purettaviin seiniin väliaikaisiksi eristeiksi. Saumat jäi vielä teippaamatta enkä tehnyt tänään ristiinkoolauksiakaan. Jätin mökkiin pienen peruslämmön puhaltimen avulla ja nostin osan työkaluista autoon. Lähtiessäni huomasin auton sisävalon palaneen koko päivän, koska pidin takaluukkua auki. Luulin, ettei takaluukku ohjaa sisävaloa. Auto kuitenkin starttasi komeasti vaikka ehti olemaan lämppärissä ehkä varttin verran. Viikonloppuna on tarkoitus mm. vaihtaa kotiin vessanpönttö ja puuhastella remonttia muutenkin, joten seuraava remppapäivä on joko perjantainen teippaus ja koolaus tai sitten vasta sunnuntaina tai tiistaina isompi urakka. 

Lisäksi voisin lainata koululta lämpökameran ja harjoitella sen käyttöä kuvaamalla mökin kovilla pakkasilla. Erityisesti kiinnostaa lattiat ja uusi katto, seinistä ei oikein voi vielä odottaa mitään. Koululla lämpökameraa tullaan käyttämään mm. sähkökeskusten, laakereiden ja vastaavien kuvaamiseen, mutta kivahan se on reenailla vähän talojenkin kanssa, varsinkin näin pakkasella.

Matkoihin meni taas tuttu 1,5 tuntia ja paikanpäällä puuhastamiseen suunnilleen kuusi ja puoli tuntia. Lämmittämiseen meni sattuneesta syystä aika paljon aikaa ja hellaan sopivat puutkin loppuivat. No, koolatessa tullee taas kakkoskakkosesta sopivia pätkiä.

Suunnittelupäivä, kommentoikaa joukot!

Otin itseäni niskasta kiinni ja piirsin jälleen kerran yhden pohjakuvan ja hahmottelin laajennuksen huoneiden korkeuksia. Vanha rakennus on niin matala, että asuinhuoneiden korkeuksia ei tahdo millään saada nykyvastimuksia vastaaviksi siten, että eristepaksuudet kuitenkin olisivat riittävät. Erityisesti tämä ongelma on rakennuksen "siivissä". Ratkaisuna tähän täytynee laajennuksen lattiaa laskea ainakin 20cm verrattuna vanhan rakennuksen lattiaan. Tämä tarkoittaa kaivuutöitä, mutta niitä täytyy tehdä joka tapauksessa ja talo kuitenkin on ympäristöönsä nähden aika korkealla.

Vanha osa on tummennettu, kaikki muu on laajennusta. Tällä tavalla taloon saisi ison kylpyhuoneen ja ison olkkarin. Parissa eri kohdassa olisi mahdollisuus "lohkaista" pieni huone makuu- tai työhuoneeksi jollakin kevyellä väliseinäratkaisulla ja kylppäriin mahtuisi jopa amme.

Sivukuva antaa vähän kuvaa ongelmista huonekorkeuksien kanssa, en todin ole tähän piirtänyt kovin tarkasti laajennuksen runko-osia tai autokatosta. Kattokaltevuus syö huonekorkeutta jonka pitäisi asuinhuoneissa olla vähintään 2,4m. Mökissä se on nyt noin 2,1m keittiössä. Kylppärissä saa olla matalampaa, samoin tulkitsen niin, että korkeiden kohtien osalta voi olla vähäisissä määrin myös alle 2,4m korkeaa tilaa. Laajennukset ovat molemmat 2,5m leveitä ulkomitoiltaan ja talon päätyyn tulee tietysti talon levyinen osa.

Näyttääkö ihan tyhmältä vai olisiko tällä suunnitelmalla joku mahdollisuus?

Tää päivä ollaan vaan ja villoitetaan.

Tänään oli ohjelmassa villoitusta ja koolausta. Eilen kävin tyhjentämässä aamusta puujätteet kaatikselle ja töiden jälkeen hain ystävältäni pakettiautollisen yli jääneitä villoja. 

Aamulla läksin hakemaan mukaan lupautuneen äitini, joka on verottajan kauhuksi osallistunut ties kunka moneen talkookeikkaamme salaojaremontista seinien maalaukseen ja laminaattien asentamiseen. En muuten pidä tuota verottajan puuttumista talkoisiin järkevänä ollenkaan. Kaikenlainen naapuri- ja sukulaisapu on aivan parasta sosiaalityötä, opettaa erilaisia kädentaitoja ja liikuttaa ihmisiä. 

Anyway, ohjelmassa oli tosiaan eristeiden lätkimistä kattoon ja seiniin. Saamani keräilyerä eristeitä ei oikein riittänyt kokonaan mihinkään tietyyn osaan, vaan niitä asennettiin aina kuhunkin kohteeseen juuri sen verran kuin niitä oli. Ostetaan lisää sitten kun tarvitaan. Äiti eristi nukkumaparven katon niin pitkälle kuin tällä kertaa pystyi ja tuvan päätyseinän myös, minä asentelin palkkeja kattoon ja koolauksia seiniin niin nopeasti kun pystyin.

Kattopalkkien yläpuolelle jätettiin reilu tuuletusrako vaikka paanukaton päällä vaikuttaakin olevan huopa ja toinen ilmarako. Päätykolmioihin pitää porailla vielä ilmalle poistumistiet samalla kun kesällä tekee ulkovuorta uudelleen. Samalla asennan tuulensuojalevyt ja teen päätyihin tuuletusraot, koska nyt eriste on siellä suoraan ulkovuoressa kiinni.

Kattopalkit eivät tule kovin isoa kuormaa kantamaan, ainoastaan eristeet, koolaukset ja kipsilevyt. Tällä hetkellä palkit on naulattu vain hirren kylkeen kiinni. Tämä ei riitä, mutta onpahan ainakin palkit oikeilla paikoillaan. Kiinnitän palkit vielä täkkipulteilla tai vastaavilla oikein kunnolla. Keskeneräinen seinä ei oikein anna fiksua kuvaa kiinnityksestä muutenkaan.

Yläpäästä palkki sen sijaan on ihan fiksusti kiinni ja palkin paino puristaa sen luontaisesti kiinni kurkihirteen.  Tämä olisi ollut todella paljon helpompi ja fiksumpi tehdä uudisrakennuksessa tai jos vintillä olisi ollut reilusti enemmän tilaa. Vintiltä ei tämän parempaa kuvaa huonon valaistuksen takia ole.

Päätyseinässä on nyt koolaukset ja ilmarako täytetty 10 cm eristeellä. Lisäksi aloitimme ilmansulkupahvin asennuksen ja ristiinkoolauksen sen päälle. Tällä tavalla rakenteesta saadaan tiivis, esimerkiksi sähkövedot voidaan tehdä tuossa 5 cm koolauksessa. Samaan koloseen tulee vielä 5 cm villa. Tässä kohtaa pitää sähköt suunnitella kuitenkin niin, että johtoja ei kulje eristeiden sisällä. Tämä voisi aiheuttaa kuumenemis- tai jopa palovaaran. 

Eristettä sai ujutettua jonkin verran lattiatason alapuolellekin. Sivuseiniä ei eristetty, koska uskoisin että ne puretaan laajennuksen tieltä pois. Tällä tavalla saadaan vähän avarampaa tilaa jos hieman nykymääräyksiä matalammat huoneet menevät rakennusvalvonnassa läpi. Huonekorkeuden kasvattaminen laajennuksessa on sen verran hankalaa etten haluaisi alkaa sitä tekemään. Käytännössä menisi koko nykyinen katto uusiksi.

Lappasimme vielä lopuksi pakettiauton täyteen puujätettä, juuri sopivasti lumisateen alta pois. Kaikenkaikkiaan hyvä päivä. Eväänä äidin tekemää jäätelöä, grillibalkanmakkaroita, papuja ja kanaa. 1,5 tuntia matkoihin ja noin 7,5h puuhastelua. 

Naapurikin poikkesi jutulla. Lupasin ostaa noin 450m2 (aiemmissa kirjoituksissa noin 500m2) maapläntin ja palautin lainaamani ja kopioimani tonttikartan. Kauppoja aletaan järjestämään heti kun mahdollista

Ensi kerralla lisää 150mm villaa ja höyrynsulkuteippiä mukaan niin pääsee tekemään katon eristykset loppuun. Ja kakkosnelosia että pääsee askartelemaan paremman telineen korkean tilan kattotöitä varten. Tai sitten muutama paali styroksia päällekkäin, ne saisi heivattua helposti ovesta ulos jos tulee ahdasta.

Nyt ketuttaa ja rankasti ketuttaakin!

Tänään oli kuormassa eilen töiden jälkeen ostetut kakkoskutoset ja kakkoskakkoset sekä omasta varastosta kakkosnelosta. Pitkät puut mahtuivat kyytiin kun avasi hytin väliseinän ikkunan. Suurin osa sopi ilman kepulikonsteja sisälle. Lähtö viivästyi erinäisistä syistä. Töissä oli säätöä ja sain hoidettua Corollan myynninkin aika näppärästi heti ensimmäiselle katsojalle.

Päästyäni "mestoille" purin puukuorman. Kakkoskakkoset puuliiteriin odottamaan vuoroaan ja paksummat sisälle pystyyn kaiken romun sekaan. Puuhella lämpiämään, oli kauhea nälkä. Folionyytti äyriäisiä hellalle ja kahvivesi lämpiämään.

Lämpiämistä odotellessa lappasin auton täyteen puujätettä, eli huokolevyä, lastulevyä, kovalevyä, levyä... Sisätilan tyhjennettyäni lappasin vielä pihan purkupuukasasta sen verran lisää kuormaa kun uskalsin. Ruokaa naamariin ja kohti epäonnistumisten sarjaa.

Kipusin vinttiin mittailemaan koolauksia. Tein ensin kakkosnelosesta päätykolmion. Puolet vinoon sahattavista puista oli väärin mitattu. Mitä ihmettä? No, tästä vielä selvittiin parilla kiipeämisellä. Kakkoskutoset jotka tulivat vinolle katto-osuudelle olivatkin sitten jotain ihan muuta. Vanha pyöreähkö kurkihirsi kulki muka kiltisti katon rajassa. Se nyt tietysti on, kuten puu yleensä, tyvestään paksumpaa. Tämä aiheuttaa sen, että joka ikinen puunpätkä piti sahata eri mittaiseksi ja loveta vielä kulma sopivaksi, jotta tuuletusraot, liitokset, eristykset ja kaikki menee juuri oikein. Reunimmaisissa piti lisäksi loveta muiden rakenteiden takia muutenkin. Taistelin noin 1,5 tuntia kahden ensimmäisen puun kanssa. Viritin kakkoskakkosesta kurkihirren alle ohjuria, sahailin päitä jiirisirkkelillä kulmaan, koitin sovittaa alapäätä seinähirren ja välikaton yhtymäkohtaan jotta säästyisin ylmääräiseltä levytykseltä ja tukirakenteilta. Koitin huomioida nukkumaparvelle tulevan lattian ja seinän yhtymäkohtaa.

Tähän niitä koolauksia alettiin tekemään. Näyttääkö tämä jonkun mielestä muka vaikealta?

Kaikki kuulostaa teoriassa aika yksinkertaiselta, mutta ei sitä ollut. Vintille kiipeäminen ei yhtään helpottanut hommaa. Lopulta nöyrryin ja pistin alapäähänkin ohjuriksi kakkosnelosen ja muutin kiinnitystapaa hieman erilaiseksi. No nyt alkoi syntymään eristeille näppäriä kolosia. Mittasin koolausvälin tietysti villan leveyden mukaan ja lätkin kakkoskutoset paikoilleen ja jatkoin toiselle puolelle nukkumaparvea. Tässä vaiheessa helpotin eloani ja tein 55cm apupalikan palkin alapään asettamista nopeuttamaan. Viidennen palkin kohdalla huomasin, että yläpää johtaa kilpajuoksua! Siis mitä helkkaria nyt on tapahtunut?

No minä olin näppäränä poikana mitannut koolausvälin aikaisemmin väärin! Niin paljon kun olen vastaavaa tehnytkin, niin mittavirheen pitää syntyä juurikin siellä hankalimmassa paikassa. Kiroilun laannuttua hain villapaalin, heitin sen nukkumaparvelle ja kokeilin josko villa kuitenkin pysyisi leveämmässä välissä. No eipä pysynyt. Ristiinkoolauksen takia asialla ei olisi ollut suurta merkitystä, mutta pitää se eriste saada sinne silti tiiviisti. Harmitti, menin syömään lisää ja hörppäsin kolaa. Sekin on jotain ihme zeroa. Äiti soitti ja kertoi ajaneensa autolla päin autotallinsa ovea. Ei mene ovi enää kiinni. Lupasi lähettää kuvan selvennykseksi sähköpostiin. Varmaan lähettikin, mutta perille se ei tullut ikinä.  Tarvitaan ruuveja ja sorkkarauta. Lupasin mennä illalla katsomaan.

Seuraavaksi koitin irrottaa palkit. Hakkasin vasaralla, väänsin sorkkaraudalla, melkein taoin otsallanikin hermostuttuani. Ei auta, tiukassa välissä olevat palkit on pakko sahata puukkosahalla irti. No ei ole ehjää metalliterää. No, en jaksa lähteä keskustasta enää hakemaan. (Tässä kirjoittaessani tajusin juuri, että kävin vaihtamassa sen puukkosahan ja pakkauksessa olisi ollut uusi terä) No, nyt on vintti täynnä villaa ja se on ihan hitosti työnteon tiellä pienessä mökissä. Ei kannata kuskata enää poiskaan, kun sitä tarvitaan kuitenkin jo lauantaina. Puhelin oli tähän mennessä katkaissut työnteon reilut kymmenen kertaa. Päätin lähteä kotiin.

Missä on mökin avaimet? Ei ole taskussa, ei ole autossa, ei auton vieressä, ei eväskorissa eikä lattialla tuolin vieressä. Mietin, että olenko onnistunut tiputtamaan ne purujen sekaan lattialle siivotessani ja lapioinut ne jätesäkkiin? Kiipesin kuitenkin vielä vintille ja löysin avaimet villakasan alta. Kutittaa ihan helvetisti, päälläni on ollut koko ajan lyhythihainen paita, eihän mun pitänyt tänään villoihin koskea.

Lukitsin oven ja kävelin autolle. Huomasin unohtaneeni oven korjaamiseen tarvittavat romut. Kiipesin sadannen kerran vintille hakemaan vasaran, nappasin mukaan sorkkaraudan ja akkukoneen. Mulla mitään ruuveja täällä periferiassa tietenkään ole. Otin nauloja, lukitsin oven ja lopsin autoon. Menoksi. Ensimmäisessä risteyksessä vilkku nakuttaa tuplavauhtia normaaliin verrattuna. Jaha, vilkkurele rikki? Helvetillinen kiroilu ja manaaminen korjasi vilkun seuraavaan risteykseen mennessä. Matkalla mietin, että koukkaanko vartin verran kodin kautta hakemaan niitä ruuveja vai koitanko pärjätä ilman. Päätin mennä ilman.

Matkalla meinasi muuten olla dieetti kovilla. Kebabbilat huutelivat heikossa tilassa olevaa ihmistä sortumaan ranskalaisiin ja kebabiin ja verkkokalvoilla näkyi kuva kylmästä sixpackistä. Väsytti. Pimeällä ja sateisella tiellä ei nähnyt taas mitään, vastaantulevien valot häikäisivät ja olin ihan varma että jostain pomppaa kohta peura tai hirvi eteen.

Lopulta selvisin ruokaloiden ja kauppojen viettelyksistö.Lenkilläkin pitäisi muka vielä käydä. Nyt ryhtiä touhuun, Tomminen ja viimeiset askareet hoitoon ennen kotiutumista!

Parkkeerasin autoni ja lähdin raahautumaan kohti autotallin ovea. Lähellä asuva isäni tui perässä, oli huomannut tuloni. "Ei varmaan tarvitse kuin irrottaa se pultti." Mikä helvetin pultti? Mulla on mukana sorkkarauta, vasara, nauloja ja akkukone. No, isällä oli "sattumalta" taskussa lenkkiavaimia. Avasin pultin, löin sihen vasaralla kolme kertaa sen suoristamiseksi ja naulasin irronneen puusäkeen takaisin kiinni oven saranapuolelle. Meni minuutti. Ainoa onnistunut asia koko iltana. Kotiin. En jaksa käydä ostamassa niitä teriä puukkosahaan, parempi unohtaa ne huomenna ja mennä kohteeseen toteamaan että ne unohtuivat.

Kotona vähän ruokaa naamariin. En jaksa lähteä enää viemään kaatiskuormaa, vien aamulla. Pienen hengittelyn ja pärräämisen jälkeen jaksoin kuin jaksoinkin lähteä juoksemaan. Tuntui hyvältä. Ruokakaan ei enää halunnut kiivetä ylös. Juoksin 4,5km kevyen lenkin.

Matkoihin meni tänään 1,5 tuntia, remppaamiseen ehkä viitisen tuntia eikä aikaan saatu juuri mitään. Tästä ei ole kuin yksi suunta.

PS. En jaksanut napsia kuvia, ketutti liikaa. Koitan parantaa tapani?

Purkua, puuhellan maalausta, nötköttiä ja tonttikauppoja

PTänään oli lyhyt päivä eikä pakuakaan ollut purusäkkien takia käytössä. Nukuin pitkään ja kävin 12 aikaan vaihtamassa puukkosahan ja ostamassa lisää jätesäkkejä. Tontilla olin noin klo 13. Ensimmäisenä hyökksin inhottavimman homman, eli loppujen purujen kimppuun. Sain raavittua vielä viitisen säkkiä tavaraa ja putsattua vintin kaikesta ylimääräisestä.

Aika syvä eristetila vintillä, noin 14 cm. Vähän nostaa liikaa ylös tulevaa puulattiaa.

Vintti perältä kuvattuna.

Vintti vintiltä kuvattuna. Hitto näihin kuvateksteihin on vaikea keksiä mitään järkevää sanottavaa.

Vintin jälkeen oli vuorossa lautarakenteisen puolen eristeettömät seinät. Levytys oli yllättävän hankala purkaa, koska alla oleva levy jousti päällimmäistä revittäessä. Pohjimmaisena ollut huokolevy taas halusi välttämättä revetä pieniksi kappaleiksi. Villat olivat hyvässä kunnossa, joten säästin ne toissijaista käyttöä kuten esim. vintin makuulaverin lattian eristämistä varten. Seinien sisällä oli ihan rutosti vanhoja ampiaispesiä, ei kuitenkaan ihan tarpeeksi eristämistarkoituksiin :)

Ampiaispesä numero ~67.

Koolauksia täytyy uudistaa. Taitaa päästä helpoimmalla kun repii ne kokonaan pois ja lyö uudet suoraan oikeisiin kohtiin. Kakkosnelonen + kakkoskakkonen lienevät näppärin vaihtoehto. Tällä tavalla saan päädyn poikittaisen tukipuun ohitettua täyspitkillä kakkoskakkosilla kattoon asti ja eristevahvuuskin on jo lähellä nykymääräyksiä, vaikkei välttämättä tällaisessa kohteessa tarvitsisi olla. Samalla tulee kuitenkin kompensoitua muuten vähän niukkoja eristyksiä.

Oikeasti aika iso logistinen ongelma. Tähän on purettu noin kaksi metriä levyä seinistä ja huone on tukossa. Pakkohan niistä oli isoimmat viedä pihalle vettymään. Tyhjä paku olisi ollut ideaali, olisi voinut nostaa kaiken ryönän suoraan autoon.

Eristeet ja levyt ovat poissa. Ikkunan päällä oli, yllätys yllätys, komeat pesät.

Purkuhommien aikana toinen naapuri tuli tervehtimään. Oli lämmittämässä isävainaansa jäljiltä tyhjillään olevaa taloa. Tiesi tarkentaa vesi- ja viemäriliittymän hinnan 12500 euroon ja kertoi, että olisi halukas myymään noin 500 m2 omasta tontistaan 5000e hintaan. Tämä ostos tarkoittaisi noin 100 m2 rakennusoikeutta tontille, joten siitä voisi olla aikamoinen hyöty jatkossa. Lisäksi piha laajenisi oikein hyvään suuntaan. Sain samalla tonttikartan itselleni kopioitavaksi.

Kaiken pölyisen työn jälkeen mittailin paikat. Tarkoituksena oli selvittää miten paljon mitäkin puutavaraa menee mm. vintille, kuinka paljon nykyhuoneisiin menee kipsilevyä ja kuinka paljon tarvitaan eristeitä.

Paperi jossa kuvittelen olevan kaikki tarvittavat mitat hankintoja varten. Näyttää pelottavan tyhjältä.

Lopuksi puuhella sai vielä pesun maalipesulla ja pintaansa kerroksen kalustemaalia. Jätin lämppärin pienelle teholle puhaltamaan aika lähelle hellaa. Ehkä se eristämättömässä kämpässä riittää. Toista maalikerrosta kuitenkin vielä kaivataan.

Yhtä vaaleanharmaata maalikerrosta vaille valmis. Niin ja nuo nuohousluukutkin pitää hankkia ennen seuraavaa lämmitystä, tahdon kiiiiiiiltävät!

Tänään olin laiska eväiden kanssa. Nappasin puukkosahaa vaihtaessani mukaan muutamia säilykepurkkeja pahan päivän varalle. Ensimmäisenä testiin pääsi nötkötti eli spam. Jostain kumman syystä (army-nostalgia?) nödeä tulee ostettua kerran vuodessa parissa. Ikinä se ei maistu hyvältä. Tämänpäiväinen oli kuitenkin vähiten pahaa, ehkä osittain sinapin takia. Koska puruisessa ja pölyisessä kämpässä ei puuhellaa paljon lämmitelty ja siksi se oli nyt hyvä maalatakin, piti rasvainen gourmet-herkku nauttia luonnollisesti kylmänä suoraan purkista!

Tulip - vähiten huono nötkötti.

Matkoihin 1,5 tuntia ja töihin neljä. Tuiki tarpeelliset mittaukset tuli kuitenkin tehtyä, eli jatkossa saakin painaa pidempää päivää. Nyt kuitenkin pari päivää vapaata tästä projektista.

Mitäpä sitä seinät eristeillä?

Tänään pitkä päivä kohteessa, velipoikakin oli auttelemassa. Isoin rypistys oli vintin purujen tyhjentäminen jätesäkkeihin. Painavia puru-sanomalehti-laasti-rahkasammalsäkkejä kertyi lopulta koko pakettiautollinen kattoon asti täytettynä ja vielä jäi vähän seuraavallekin kerralle kun loppuivat säkit kesken. Aikamoinen savotta oli!

Veljeksen saatua purut pusseihinsa vanhemmalta puolelta aloin minä purkamaan välikattoa. Puukkosahailin rakenteiden sisään menevät laudat poikki ja hakkasin vasaralla ja sorkkaraudalla laudat ja niiden tukirakenteet irti. Tila avartui ihan merkittävästi tästä, kannatti vaikka vielä pari päivää sitten arvoinkin koko jutun toteuttamista. Samalla sattui ensimmäinen pienehkö työtapaturma: yksi välikaton laudoista tipahti suoraan päähän, minä pölhö sahasin muuten irrotettua lautaa toisesta päästä puukkosahalla irti. Onneksi naulapuoli oli oikeaan suuntaan!

Katolla.

Ilman kattoa.

Tuleva nukkumaparvi.

Katon purkuun ei lopulta mennyt tuntiakaan, mutta samalla selvisi ettei latarakenteisen puolen seinissä olekaan eristeitä!! Herranen aika sentään, onneksi tämä tuli huomattua! Seinissä on kymmenen sentin ilmarako, huokolevy, viiden sentin villa tungettuna lautakoolauksen väliin eli noin kahteen senttiin ja päällä kovalevy. Tämä tarkoittaa vähän lisäpurkua, ylimääräisiä koolauksiakin varmaan ja lisäkulunkeja eristeistä.

Tyhjää täynnä, ei höyrynsulkua, paperia tai mitään muutakaan. Voi morjes sentään!

Puruhelvetin lisäksi askartelin kuistin levytys-/ eristyskuntoon, tuin vanhoja rakenteita  ja tein ovelle asiallisen paikan. Lisäksi tuli kiillotettua hella joka näyttää nyt mustan sijaan kauniin antiikkiselta. "Täysin kärytön" tahna tosin päästi sisuksistaan ihan helvetillisen käryn, mutta onneksi oli ulkohommia pariksi tunniksi. Näppärästi paku on tosiaan täynnä purusäkkejä eikä kaatis taida olla huomenna auki. Koitetaan ehtiä maanantaina, eikun sekin pyhä, tiistaina siis tyhjentämään työpäivän ja kaupunginhallituksen kokouksen välissä.

Ai niin, puukkosaha levisi. Liipaisin ei mene kunnolla pohjaan ja päästä lähti irti yksi tukiiitti. Johan se ehti tunnin verran käytössä olemaankin! Perhana, sen siitä saa kun ostaa halpaa. Ajeluihin meni taas1,5 tuntia ja remppaamiseen ynnä työkalujen etsimiseen aamulla seitsemisen tuntia.

Puuhellan tuunausta osa 1

Tänään oli taas ostospäivä, koska hokasin vasta eilen illalla Bauhausin mainoslehden. Tuli ostettua ennestään tuttuja pallomallisia ulkovaloja 6 kpl yht. 20e, vähän tyyris sopivan matala ulko-ovi 399e (hyllyssä luki 339e mutta ostin silti), Gustavsbergin vessanpönttö 199e ja sekalaista romua. Saunan ovi ja panelit houkuttivat edullisuudellaan, mutta en viitsinyt ottaa niitä vielä mysöttäväksi. Kai niitä tarjouksia tulee. Lisäksi osti verkkokauppa.comista kolme valkoista siistiä 1000w seinään kiinnitettävää sähköpatteria 30e kpl. Mikään ei mene heti käyttöön, mutta onpahan hankittu nyt suht edullisesti eikä viime tipassa kalliilla.

Lisäksi roudasin mestoille autotallista löytyneen villapaalin ja vähän puhallusvillaa säkeissä. Niillä pitäisi päästä alkuun eristyksissä. Sekalaisia työkaluja lisää työmaalle, alkaa kyllä olemaan liian ahdasta 20 neliön mökissä. Huomenna pitäisi viedä runkonaulain ja kompurakin. Pitänee tuoda jotain turhempaa välillä pois tai pitää niitä autossa. Kuistin remppaaminen toisi pari neliötä varastotilaa lisää...

Päivän pääepistola löytyi puuhellan ääreltä. Eilen akkukoneella aloittelin luukkujen puhdistamista, mutta se tuntui aivan liian sippoiselta. Tänään työjuhtana oli vuosikymmeniä vanha järeä Black and Deckerin vispilä- tai porakone.

Alkuperäinen kunto. Ihan hyvässä kuosissa sinänsä, mutta kovasti vaati siistimistä.

Alkutilanne oli maalatut luukut. Jännitysmomenttia aiheutti vanhan maalin irtoaminen. Suuri halu oli kuitenkin hopean sijaan käsitellä luukut grafiittivoiteella joka vaatii aika täydellisen maalinpoiston.

Maalia jo poistettu luukkujen reunoilta. Taso on aina nuhjuinen ja likainen osittain johtuen peltijumin aukaisusta.

Luukuista on jo osa maaleista poistettu. Hidasta hommaa ja vasemmanpuoleisen luukun kaikki miljoonat koloset olivat yhtä helvettiä putsata. Uunin luukku ja liesitaso sen sijaan putsaantuivat aika kiltisti.

Pienet koloset sai parhaiten puhtaaksi joko sutimallin harjalla tai kapealla laikkamallisella. Isot pinnat kupilla tai isolla laikkaharjalla.

Tässä jo vähän puhtaampaa luukkua. Eri kohtia kannattaa hinkata erimuotoisilla harjoilla.

B & D on vähän eri tasoa kuin nykyiset himpulat. Tämä löytyi nykyisen talon kellarista jossa sitä oli käytetty pylväsporakoneena.

Illan työjuhta. Ihan ykköskone josta ei puutu kuin pakki. En vaihtaisi pois. Harmi ettei nykyään tehdä yhtä järeitä koneita juuri ollenkaan. Koneessa kiinni toiseksi pienin kiekkomallin harja. Lisäksi oli kuppiharja, sutimallinen ja iso liuta kiekkoja tai laikkoja, miksikä noita nyt pitäisi sitten kutsua?

Grafiittivoide löytyi Bauhausista. En ole koskaan tätä tuotetta kokeillut, saa nähdä miten käy.

Kerros grafiittivoidetta levitetty. Aika jees lopputulos jo ennen kiillotusta sanoisin?

Märkä kerros sudittu tasolle ja luukkuihin. Aika vaikeaa oli sutia sopivan vähän tököttiä. Toivottavasti tämä huomenna kiillottuu kuten on tarkoitettu.

Lähikuvaa puuhellan luukuista.

Jossain sopivassa ja pölyttömässä vaiheessa suditaan vielä hellan peltikotelo harmaalla kalustemaalilla. Huomenna tarvitaan hellaa taas ruuanlaittoon kun tulee velipoikakin auttamaan, joten hellan suhteen ei tapahdu muuta kuin kiillotus rievulla. Hellan tuunaamisen jälkeen nostin vielä hajonneen ikkunan paikoiltaan. Pitää katsoa onko vintillä oleva lasi tarpeeksi suuri rikkoutuneen tilalle. Kuistin hieman valahtanut nurkka nousi joulupainoisen ukon ja vipuna olleen kakkosnelosen avulla ilmaan ja sain pönkän päässä keikkuessani ujutettua sorkkaraudan tuomalla lisäulottuvuudella nurkan alle tiiliskiven. 

Puukkosahailin ulko-ovellekin vähän lisää tilaa. Huomenna pitää rakennella sille runkoa kun saa pyssyt mestoille. Oviaukkoa pitää nostaa kymmenisen senttiä ylöspäin muun lattian tasolle. Tämä tarkoittaa sitä, että yläosa nousee aikas ylös ja pitää varmistaa vielä, että kuistin kattoon suunnitellut eristeet mahtuvat fiksusti paikoilleen. Ajeluun meni pari tuntia, kaupoissa reilu tunti ja puuhastellessa viitisen tuntia.

Päänsisäisiä ristiriitoja ja rakennuslupia

Aamupäivä meni Bauhausissa pyöriessä, hintoja ihmetellessä ja joitain pikkuhankintoja tehdessä. Käteen jäi puuhellaa varten liesimustaa ja maalia peltikuorelle, vähän sähköromuja yms. Yritin käydä vakuutusyhtiössä ottamassa pakulle vakuutuksen, mutta eihän Nokialla ole Iffin konttoria enää. Katsastuskonttorillako noi hoidetaan nykyään?

Mökkimatkalla poikkesin hätäpäissäni Sastamalan kaupungintalolla kyselemässä tyhmiä rakennusvalvonnan ihmisiltä. Eli mikä vaatii luvat ja mitä voi tehdä ilman. Suunnitelmissa ollut pihasauna vaatii kuvat ja luvat, samoin kaikki mahdolliset pienetkin laajennukset. Nykyisten kuorien sisällä on kuulemma vapaammat kädet. Käynti selvensi kuitenkin aika paljon sitä millaisten rajojen sisällä tässä touhutaan. Pihasaunan voisi kuitenkin tehdä kevyesti eristettynä jos sitä ei ole tarkoitus pitää lämpimänä kesät-talvet.

Mökillä homma meni lähinnä syömiseksi ja suunnitteluksi. Uudet tiedot toivat uusia ajatuksia harvaan päähän, eli istuin vintillä miettimässä teenkö ollenkaan makuuparvea vai mennäänkö vaan elintasopatilla. Tuleeko hirsisauna omassa pihassa makaavasta kehikosta vai hankitaanko vaivaton tynnyrisauna samalla hinnalla? Päivän ahaa-elämys syntyi sitä, että mökkiä voisi laajentaa myös toiseen päähän. Kuvittelin jotenkin tontin olevan sieltä liian ahdas, mutta kyllähän siihen mahtuisi komeasti noin 12,5 neliön laajennus. Tähän pattiin voisi sijoittaa pienen makuuhuoneen ja kylppärin. Loput 12,5 neliötä rakennusoikeudesta menisi pihasaunaan.

Vintillä sain lapioitua hieman puruja pois ja tutkittua rakenteita. Purua on 20 senttiä, mutta tukipuut menee vasta 10 sentin syvyydessä. 10 senttiä lisää tilaa siis parvelle! Puuhellaa rapsuttelin kesken päivän Sastamalan Tokmannilta hakemalla porakoneeseen liitettävällä teräsharjalla. Aika hyvin lähti maalit, jatketaan ensi kerralla sähkö- eikä akkukoneella. Revin ikkunalaudatkin irti, yhden takaa paljastui aikas märkää puuta. Tämä on siinä rikkinäisen ikkunan kohdalla. Jätin lämppärin puhaltamaan suoraan sitä kohti, mutta pitää kyllä avata rakenteita vielä sisäpuoleltakin. Ulkopuolelta seinä oli moitteettomassa kunnossa myös ikkunan alta.

Iso ongelma on nyt eristepaksuudet. Vintille pitäisi periaatteessa pistää nykymääräysten mukaiset eristeet, mutta tilaa on liian vähän. Uretaani antaisi lisätilaa muttei täysin poista ongelmaa. Toisaalta vintin eristäminen aika varmasti pienentää kokonaisenergiankulutusta vaikka neliöitä tulisikin hieman lisää. No, ehkä asia ratkeaa kun loputkin purut, tyynyt, viltit, laudat, ikkunat, ampiaispesät ja kukkaruukut on poistettu häiritsemästä työntekoa ja ajatustyötä.

Kokonaisuudessaan päivä oli vähän torso. Ajeluihin meni reilu kaksi tuntia, ostoksiin reilu tunti ja remppaa tai suunnittelua tuli tehtyä kuutisen tuntia josta oikeasti iso osa meni syömiseen ja kahvinjuomiseen. No, ehkä se on parempi tässä välissä suunnitella tarkasti mihin on ryhtymässä, säästänee kirosanoja jatkossa.