Savustettua remonttimiestä villakutinalla

Eilen säntäsin lyhyen päivän tekemään viimeisiä säätöjä. Viikonloppuna ei ehdi remppaamaan, joten päätin käyttää tynkäperjantainkin hyödyksi. Aamulla tyhjensin auton valmiiksi, mökillä odotti pakettiautollinen sekajätettä kyytiä Koukkujärvelle.

Päivän agendalla oli kattorakenteiden kakkoskutosten kiinnittäminen hirsirunkoon täkkipulteilla, sähkörasioiden kiinnitys seinään ja johtojen kuoriminen, ristiinkoolausten tekeminen loppuun ja villoituksen aloittaminen ristiinkoolaukseen.

Päästyäni pelipaikalle päätin kuitenkin ottaa riskin, eli lämmittää puuhellan uuniosastoa. Ikkunoiden ja tiivistysten ja eristeiden jälkeen nyt oli sähkölämpöäkin 15 asteen nurkilla.  Epäilin piipun olevan ainakin lämmin, koska olin jo kolmena päivänä lämmittänyt puuhellaa. Latasin pieniä tikkuja pesään ja lähdin niitä sytyttelemään. Ei vetänyt ei. Kauhea savu sisälle. Koitin lennosta polttaa vielä tuhkaluukussa paperia, mutta eihän se mitään auttanut. Meni melkein tunti ennen kuin uuni alkoi kunnolla vetämään, sen ajan lappasin ulkona roskia pakuun välttääkseni totaalisen savustumisen.

Uuni kaipaa nyt ainakin pesua, luultavasti myös maalia pintaansa. Pitää katsoa jaksaako tuohon luukkujen askarrella jonkun ilma-aukon, nythän tuota luukkua pitää pitää raollaan että tuli saa ilmaa. Polttelin pari pesällistä puita ja pari grillimakkaraa uunissa. Pönttö oli aikas kuuma kyljestään, selkeästi lämmittää paljon paremmin tiilimassaa kuin pelkän hellan lämmitys. Löin lopuksi vielä pellit kiinni, josko lämpö pysyisi päivän pari paremmin korkeammalla.

Savusukeltamisen jälkeen sukelsin kattopalkkien kimppuun. Täkkipultit olivat aikas pitkiä, mutta aluslevyjen kanssa kävi huonosti. Ne menivöt kierteiden osalta kyllä pultin läpi, mutta tasaiselle osalle tökkäsi. No, ei ehkä kriittistä tässä kohtaa, jätin ne pois. Isokantaiset pultit varmasti pitävät ihan tarpeeksi muutenkin.

Täkkipulteille porasin palkin läpi 10mm reiän ja kiersin ne lenkkiavaimella paikoilleen. Fiksu olisi ottanut pulttipyssyn mukaan, itse yritin löytää vai isoa hylsysarjaani tuloksetta. Aika vaivattomasti ne meni lenkilläkin.

5 cm villat pääsivät vielä lopuksi kakkoskakkosten väliin. Päällimmäiset ja alimmaiset villat eivät meinaa milään pysyä kolossaan, paalin keskimmäiset sen sijaan pysyivät ihan kiltisti seinässä. Seinän yläosaa en viitsinyt vielä tehdä ettei villat sieltä suotta tirpahda alas.

Pähkäilen tässä vielä sen kanssa, että vedänkö kattoon panelit vai kipsilevyn. Levy oli alkuperäinen suunnitelma ja toisi tilaan hieman lisää avaruutta, panelit olisivat itselle ehkä enemmän mieleen. No, pähkitään tätä vielä. Päivän lopuksi vielä kaatiskeikka, koko ruljanssiin meni noin 4,5 tuntia + matkat.

Ilmakuvaa pukkaa!

Hahaa, tänään sain remppapäivän jälkeen aikaiseksi eilen saamalleni muistitikulle tunkeutumisen. Sieltähän löytyi kelpo ilmakuva! Tarkasta vuosiluvusta ei ole varmuutta, mutta luultavasti jostain 70-80 luvulta tämä kai on. Meidän tölli on tuolla keskellä kuusikkoa.

Alue näyttää aika pitkälti samalta kuin nytkin. Uusia taloja ei ole, ainoastaan itseäni mietityttänyt naapurin liiteri puuttuu kuvasti. Talojen väritykset ovat hieman muuttuneet vuosien varrella ja vasemmanpuoleisen naapurin ulkorakennus (etualalla) on purettu ja tehty uusi tilalle. Koska suhdesoppa on aina mielenkiintoinen, niin: oikeanpuoleisen valkean talon nykyinen omistaja on se joka meille myi pienen läntin omasta tontistaan. Heidän suvullaan on ollut omistuksessa kuvan ylälaidassa olevat pellot joskus aiemmin, mutta nyt ne on jo myyty kuvan ulkopuolella asustavalle naapurille. Vasemmanpuoleinen naapuri taas on se, jonka liiteri on ostamallamme tontilla. Meidän tontti on kuusikon takana olevan pellon rajalta tuonne "päätien" reunaan asti oleva kapeneva soiro. Kapea pää on punakattoisen ja vaaleakattoisen pienen piharakennuksen välissä.

Tänään juttelimme juurikin näiden vasemmanpuoleisten naapureiden kanssa liiterin kohtalosta. He olivat valmiita sen siirtämään, mutta haluaisivat pieneen hintaan lunastaa osan ostamastamme tontista. En vaan hirveän mielelläni lähtisi 750m2 tontista lohkomaan... Pitää katsoa mihin päädytään, sovussa joka tapauksessa asia varmasti saadaan hoidettua.

Tänään olin siis tontillakin. Aamulla kävin ostamassa yhden uuden ikkunan, paalin 100mm villaa, tervapahvia ja uretaania. Yhden ikkunan asentamiseen meni ihan kohtuuttomasti aikaa, vaikka se oli pienin ja pari edellistä oli juuri takana. En oikein tiedä mihin se kaikki aika edes meni. Ikkunan asentamisen jälkeen askartelin kaikkea pientä: asentelin tervapahvit ja villat eilen rakentamaani seinään ja uuteen ikkunaan koska aukko oli suurempi kuin ruutu. Lisäksi iskin ilmansulkupahvia, teippiä, ristiinkoolauksia ja uretaania jos vaikka mihin ja siistin eiliset uretaanit ikkunoista sekä muista tiivistetyistä paikoista. Päivän päätteeksi siivosin jälleen kerran koko mökin, taas tuli säkkikaupalla jätettä. Jotenkin tuntui ettei olisi saanut mitään aikaiseksi. Tämä sama ongelma tulee aina kun ei pääse tekemään isompaa kokonaisuutta kerralla. Työkalujen etsimiseen ja miettimiseen menee kohtuuttomasti aikaa suhteessa lopputulokseen.

Jotenkin turhauttavaa pienessä tilassa tuo jatkuva siivoaminen ja tavaroiden siirtely. Ehkä sitä rempan loppuun asti kestää? Mökki muuten muuttui ikkunoiden, eristeiden ja ilmansulkujen asentamisella huomattavasti lämpimämmäksi. Pidin lämppäriä päällä vai alussa, loppupäivän lämmitykseksi riitti komeasti puuhella vaikka ovi oli auki ja ajoittain seinistä puhalsi läpi. Varsinaisesta rempasta en tänään saanut fiksuja kuvia otettua, katsotaan jos ne huonot lisäilisi tähän perään myöhemmin.

Reikä hirsiseinässä ja ikkunat asennettuna

Tänään aikaisin liikenteeseen, Bauhausiin hakemaan tarvikkeita ja kohti Sastamalan työleiriä. Eväänä purkki rääkättyä delfiinivapaata tonnikalaa ja tomaatti. Olin sen verran fiksu, että kävin jo matkalla imaisemassa kebabin paikallisessa Heti Kebabissa. Ihan jees, hyvät tuliset soosit.

Tämäkin päivä alkoi lämmittämisellä, samalla sai jälkkärikahvit tulille. Puuhella on kyllä mahtava, sellaisen haluaisi myös kotiin. Aika pienellä puumäärällä saa vedet tai ruuan lämpiämään ja samalla tupaan lämpöä. Kahvit juotuani könysin vintille imuroimaan. Parvi on ollut niin pölyinen, että nenä vuotaa verta jo pelkästään parvi-sanan kuulemisesta. Samalla porailin pariin tukihirteen sähköjohdon mentäviä reikiä, jotta ne saadaan näppärästi parven lattian alle piiloon. Imuri on sinänsä ihan hyvä, mutta pienet villanpalat ja puunkappaleet saivat imurinputken hetkessä tukkoon. Putki irti, kauheata ravistelua hetki ja taas pelitti.

Seuraavaksi hyökkäsin ikkunoiden kimppuun. Vanhojen irrotus oli kohtuullista taistelua, koska a) halusin ne ehkänä irti mahdollista uusiokäyttöä varten b) tilkitsemiseen käytetty sammal, pellavarive, talouspaperi ja käytetyt kalsarit eivät oikein helpottaneet puukkosahalla työskentelyä. Sain kuitenkin "olohuoneen" ikkunan irti ja pihalle. Purin ylimääräiset tukirakenteet pois ja aloin askartelemaan ilmassa leijuville ulkovuorilaudoille tukipuuksi kakkosnelosta. Saman kakkosnelosen päälle tulisi myös uusi ikkuna jos sen saisin siirrettyä yksin.

Tukipönikän rakentaminen meni näppärästi ja helposti. Sain samalla lyhennettyä ulkovuorilaudat kakkosnelosta vasten puukkosahalla. Paitsi että: aukko oli kyllä oikean kokoinen, mutta ikkunan yläosa olisi jäänyt sisäpuolisten rakenteiden ja eristeiden sisään palttiarallaa 20 senttiä. Helvetin amatööri... Urho-Matti eli uusiks meni! No, ei siinä nyt kauhean kauaa mennyt korjaillessa.

Ikkunan alaosa, kuten koko muukin rakennus, on tehty vanhaan tyyliin tuuletusrakojen osalta. Pistän tuulensuojaksi samaa tuttua tervapahvia pois revittyjen tilalla. Jotta tämän saisi tehtyä kaikkien nykytaiteen sääntöjen mukaan, pitäisi koko ulkovuori purkaa ja uusia alusta asti. Toisaalta hyvin ne ovat toimineet tähänkin asti.

Nyt oli edessä päivän suurin haaste, eli 150x160 kokoisen ikkunan saaminen yksin autotallista taloon ja lopulta paikoilleen. Ensin liinan avulla sain sen tallista ulos ja kokeilin pyörittää sitä pystyssä. Meni aika näppärästi kuistille asti, siinä vähän puhinaa ja kiroilua ja lopulta akkuna oli aukon vieressä ihan oikeasti!! Sitten vielä pienellä kikkailulla ja sorkkaraudalla avustamalla ikkuna 30 senttiä korkealle omaan koloonsa. Ulkopuolelle älysin naulata kakkoskakkosen estämään ikkunan karkaamisen ulospäin.

No niin, seuraavaksi tajusin ettei minulla ole vatupassia mukana. Lähdin siis sellaista ostamaan, samalla ostin talvikäyttöön tarkoitettua uretaania. Piti ostaa myös metsurin kypärä, mutta sellaista ei ollut. Palatessani alkoi olemaan jo hämärää. Ikkuna kuitenkin suoraan, siinä olikin vähän jumppaamista. Seinä on vähän joka suuntaan kallellaan, joten ikkunan asennus oli pieni kompromissi. Mahdollisimman suorassa nyt kuitenkin. 

Seuraavaksi haaste numero kaksi, eli toinen keittiön ikkuna irti ja hirsiseinään "valtava" aukko uutta ikkunaa varten. No, katselin ettei nauloja olisi sahauslinjoilla, merkkasin ikkuna-aukon koon seinään ja lähdin Homelitellä sahailemaan. Tätä ennen olin toki katsonut että sahassa on bensaa ja nykinyt sitä 10 minuuttia käyntiin. Seuraavaksi silmälasikauppaan, eihän sitä menovettä siellä ollut kuin nimeksi. Saha yllättäen käynnistyi saatuaan bensaa.

Vähän jännitti mahdolliset naulat, mutta kyllä se siitä lähti suurenemaan.

Saatuani aukon alinta hirttä vaille valmiiksi sahailin sopivalle korkeudelle koloset joita lähdin lohkomaan kirveellä.

Pienempi ikkuna meni jo rutiinilla paikoilleen, aikaa siinäkin tosin kului askarrellessa. Uretaanit vielä molempiin ikkunoihin. Keittiön ikkunan laajentaminen aiheutti sen, että hirret toisiinsa sitoneet tukikepukat sahattiin osittain pois. Puolet jäivät, puolet lähtivät. Pitänee tukea vielä varmuuden vuoksi jollain kevyellä ratkaisulla hirret toisiinsa myöhemmin, vaikkakin jäljelle jääneet palikat varmaankin riittäisivät. Ne kuitenkin sitoivat kolme hirttä aina toisiinsa.

Koskakohan tuota uretaania oppisi pursottamaan riittävän vähän kerralla? Rako oli aika pieni, ehkä ylipursuaminen johtui sen väärästä arvioimisesta.

Keittiön ikkunassakin oli kakkoskakkonen tukemassa ja helpottamassa asentamista. Hämärää alkoi olemaan. Asentaminen sujui lopulta aika hyvin. Keittiön ikkunassa on alhaalla tuuletusikkuna ja auringonsuojakalvot kauttaaltaan. Olkkarin ikkuna on vaan iso ja tuo valoa aika kivasti pienehköön tilaan. Ja hei, sain tontin myyneeltä naapurilta tikulla ilmakuvan vuodelta miekka ja kilpi! Mahtava juttu! Pitää kaivaa se esiin ja katsoa mitä kuvassa näkyy! 

Töihin meni tänään noin kahdeksan tuntia aikaa, ikkunoiden lisäksi tuli säädettyä kaikkea sekalaista pientä ja valmistauduttua tuleviin koitoksiin mm. mittailemalla.

Tilusten mittailua ja koolauksia

Pitkästä aikaa taas mestoilla. Edellisestä kerrasta on erinäisistä syistä sen verran monta viikkoa aikaa, etten oikein enää muistanut mihin pisteeseen hommat olivat jääneet. Tai siis paremminkin, että mitä tarvikkeita pitäisi olla mukana että jotain pystyisi tekemään.

Aloitin tilusten mittaamisella / tarkastelulla. 450m2 on ostettu, nyt piti selvittää mitä sillä on. Läntti hankittiin lähinnä rakennusoikeuden takia, sekä siksi, että johonkin saa kasvimaan tai muuta kivaa myöhemmin.

Uusi osa on tynnyrinpuolikkaasta tielle asti oleva kapeneva kolmio. Tontti ei ole kovin tasainen ja sillä on aika paljon ryteikköä. 

 

Naapurin liiteri on sellaisessa paikassa, että se vie yhdessä naapurin nurmikon ja/tai pihatien kanssa käytännössä puolet lisätontista. Ketään ei näkynyt, joten neuvottelut asiasta jäi aloittamatta. Katsotaan suostuvatko suoraan siirtämään vai pitääkö keksiä jotain muuta.

Tontin yläosasta kuvattuna näkyy vähän selkeämmin. Meidän tontin reuna on kuvan oikeassa laidassa, eli kaikki näkyvä on käytännössä meidän tontilla. No, toivotaan että joku ratkaisu asiaan löytyy ilman isompaa sotaa. Sen verran tiedän, että liiterin omistavalle naapurillekin oli tonttia samaan hintaan tarjottu.

Sisällä jatkui koolaaminen. Kävin aamulla hakemassa muutaman kakkoskakkosen joilla koolailin katon suunnilleen loppuun. Parin seinän osalta piti vielä himmailla, koska haluan uuden ikkunan heti paikoilleen ja kuistille pienen laajennuksen. Samalla kuin väliseinän purkaa pois. Tämä siis tarkoittaa sitä, että olen tainnut lopullisesti luopua isomman talon rakentamisesta ja siirtyä simppelimpään remonttiin.

Koolausten lisäksi askartelin parvelle puristuskappaleet ilmansulkupahville. Vielä pitää teippailla parven tukirakenteiden kohdat tai vetää viimeistelynaulaimella jotain listaa puristamaan pahvit paikoilleen. Osa tukipuista on kulmista pyöreitä, joten uretaaniakin tarvinnee tiivistystyöhön.

Päivän lopulla olin saanut jo ison listan puuttuvia työkaluja ja tarvikkeita, joita pitää huomenna lähteä hakemaan. Koska raksahommat pysähtyivät, niin aloitin kiskomaan sähköjohtoja ja rasioita paikoilleen, jonka jälkeen siivosin koko kämpän, tyhjensin puut ja villat varastoihin sekä roudasin ylimääräiset työkalut autoon. Päivän positiivisena yllätyksenä uusi isompi kompura sai halpisrunkonaulaimen toimimaan täydellisesti.

Olin paikalla vain noin 4,5 tuntia. Ajelin aikas väsyneenä takaisin kotiin. Alkupäivästä vasen reisi sai aikaan aikamoisen säteilykivun selkään, mutta lämmettyään sen kanssa tuli toimeen. Salibandyssä telottu koipi sai nyt aikaan jonkinlaisen urheilutauon, toivottavasti säteilykivut ainakin katoavat nopsaan.

ps. Varmuuden vuoksi päivitin tämän kirjoituksen ensin tuonne poliittisen blogin puolelle. Vaikka tässäkin nyt puidaan tonttiasioita, hajarakentamista ja kunnallistekniikkaa, niin koitetaan nyt kuitenkin pitää asiat erillään :D

Pieni vai minitalo?

Olen pari viimeistä viikkoa käynyt pääni sisällä aikamoista taistelua siitä millainen talosta lopulta tulee. Remppaa ei ole tullut tehtyä, koska rempan suunta on aikas auki ja suunnitelmat vaiheessa. Piirustuksia on piirretty isommasta 2-3h + k + kph ~60m2  -versiosta ja pihasaunasta, asemakuva tuntuu monimutkaisine rajanmuotoineen olevan vähän hankala maallikon piirtää. Lisäksi olen päässäni ja paperilla hahmotellut eräänlaista minitaloa vaihtoehdoksi tälle isommalle projektille.

Yksi arpomisen syy on huonekorkeus. Menevätkö nykyiset suunnitelmat rakennusvalvonnassa läpi vai ei? Helpoitenhan sen saisi selville kysymällä. Pitäisikö vaan vetää isoa linjaa loppuun asti ja rakentaa ihan oikea talo, käyttää koko vuosi tähän projektiin ja katsoa mihin päädytään? Riittääkö motivaatio tappiin asti?

Voisiko tuohon 20m2 taloon kuitenkin ahtaa kaikki tarvittavat toiminnot 1-2 ihmiselle, tehdä siitä eräänlaisen ekotalon, jossa asumiskulut ja energiankulutus pysyisi pienenä. Maailmalla minitalot ovat kovassa huudossa. Samalla tämä tarkoittaisi paljon pienempää remontoimista ja säätämistä, koko homma olisi paketissa muutamassa kuukaudessa.

Minitaloja voi tiirailla Tiny House -blogissa tai vaikka You Tubessa. Yksi suosikeistani on Jay Shafer erilaisine peräkärryn päälle rakennettuine taloineen. Omasta talosta tulisi toki paljon tätä isompi, kunnollisella keittiöllä ja normaalilla kylpyhuoneella varustettu. Panostaisin myös viimeistelyyn ja valoisuuteen ja toki pihassa pitää puusauna olla sitten erikseen. Lisäksi voisi askarrella kasvihuoneen ja hyvän pohjan kasvimaalle.

Alla on piirtämäni "oikean" omakotitalon pohjakuva ja pihasaunan pohja. Minitalossa laajentaisin hieman eteistä ja tekisin siihen kylpyhuoneen. Makuutilat löytyisivät molemmissa versioissa keittiön päällä olevalta parvelta, mutta toki isompaan versioon saisi makuutiloja myös ison uuden huoneen puolelle. Tätä voisi myös jakaa kahdeksi erilliseksi huoneeksi, joista toinen voisi olla ylimääräinen makuuhuone.

"Oikean" omakotitalon pohjakuva.

Pihasauna isoilla lauteilla.

Pikaisesti väärällä sovelluksella väännetty pohjakuva minitalosta.

Mitäs olet mieltä, kummalla kannattaisi mennä? Rakennetaanko pieni omakotitalo vai kompakti minitalo?