Reikä hirsiseinässä ja ikkunat asennettuna

Tänään aikaisin liikenteeseen, Bauhausiin hakemaan tarvikkeita ja kohti Sastamalan työleiriä. Eväänä purkki rääkättyä delfiinivapaata tonnikalaa ja tomaatti. Olin sen verran fiksu, että kävin jo matkalla imaisemassa kebabin paikallisessa Heti Kebabissa. Ihan jees, hyvät tuliset soosit.

Tämäkin päivä alkoi lämmittämisellä, samalla sai jälkkärikahvit tulille. Puuhella on kyllä mahtava, sellaisen haluaisi myös kotiin. Aika pienellä puumäärällä saa vedet tai ruuan lämpiämään ja samalla tupaan lämpöä. Kahvit juotuani könysin vintille imuroimaan. Parvi on ollut niin pölyinen, että nenä vuotaa verta jo pelkästään parvi-sanan kuulemisesta. Samalla porailin pariin tukihirteen sähköjohdon mentäviä reikiä, jotta ne saadaan näppärästi parven lattian alle piiloon. Imuri on sinänsä ihan hyvä, mutta pienet villanpalat ja puunkappaleet saivat imurinputken hetkessä tukkoon. Putki irti, kauheata ravistelua hetki ja taas pelitti.

Seuraavaksi hyökkäsin ikkunoiden kimppuun. Vanhojen irrotus oli kohtuullista taistelua, koska a) halusin ne ehkänä irti mahdollista uusiokäyttöä varten b) tilkitsemiseen käytetty sammal, pellavarive, talouspaperi ja käytetyt kalsarit eivät oikein helpottaneet puukkosahalla työskentelyä. Sain kuitenkin "olohuoneen" ikkunan irti ja pihalle. Purin ylimääräiset tukirakenteet pois ja aloin askartelemaan ilmassa leijuville ulkovuorilaudoille tukipuuksi kakkosnelosta. Saman kakkosnelosen päälle tulisi myös uusi ikkuna jos sen saisin siirrettyä yksin.

Tukipönikän rakentaminen meni näppärästi ja helposti. Sain samalla lyhennettyä ulkovuorilaudat kakkosnelosta vasten puukkosahalla. Paitsi että: aukko oli kyllä oikean kokoinen, mutta ikkunan yläosa olisi jäänyt sisäpuolisten rakenteiden ja eristeiden sisään palttiarallaa 20 senttiä. Helvetin amatööri... Urho-Matti eli uusiks meni! No, ei siinä nyt kauhean kauaa mennyt korjaillessa.

Ikkunan alaosa, kuten koko muukin rakennus, on tehty vanhaan tyyliin tuuletusrakojen osalta. Pistän tuulensuojaksi samaa tuttua tervapahvia pois revittyjen tilalla. Jotta tämän saisi tehtyä kaikkien nykytaiteen sääntöjen mukaan, pitäisi koko ulkovuori purkaa ja uusia alusta asti. Toisaalta hyvin ne ovat toimineet tähänkin asti.

Nyt oli edessä päivän suurin haaste, eli 150x160 kokoisen ikkunan saaminen yksin autotallista taloon ja lopulta paikoilleen. Ensin liinan avulla sain sen tallista ulos ja kokeilin pyörittää sitä pystyssä. Meni aika näppärästi kuistille asti, siinä vähän puhinaa ja kiroilua ja lopulta akkuna oli aukon vieressä ihan oikeasti!! Sitten vielä pienellä kikkailulla ja sorkkaraudalla avustamalla ikkuna 30 senttiä korkealle omaan koloonsa. Ulkopuolelle älysin naulata kakkoskakkosen estämään ikkunan karkaamisen ulospäin.

No niin, seuraavaksi tajusin ettei minulla ole vatupassia mukana. Lähdin siis sellaista ostamaan, samalla ostin talvikäyttöön tarkoitettua uretaania. Piti ostaa myös metsurin kypärä, mutta sellaista ei ollut. Palatessani alkoi olemaan jo hämärää. Ikkuna kuitenkin suoraan, siinä olikin vähän jumppaamista. Seinä on vähän joka suuntaan kallellaan, joten ikkunan asennus oli pieni kompromissi. Mahdollisimman suorassa nyt kuitenkin. 

Seuraavaksi haaste numero kaksi, eli toinen keittiön ikkuna irti ja hirsiseinään "valtava" aukko uutta ikkunaa varten. No, katselin ettei nauloja olisi sahauslinjoilla, merkkasin ikkuna-aukon koon seinään ja lähdin Homelitellä sahailemaan. Tätä ennen olin toki katsonut että sahassa on bensaa ja nykinyt sitä 10 minuuttia käyntiin. Seuraavaksi silmälasikauppaan, eihän sitä menovettä siellä ollut kuin nimeksi. Saha yllättäen käynnistyi saatuaan bensaa.

Vähän jännitti mahdolliset naulat, mutta kyllä se siitä lähti suurenemaan.

Saatuani aukon alinta hirttä vaille valmiiksi sahailin sopivalle korkeudelle koloset joita lähdin lohkomaan kirveellä.

Pienempi ikkuna meni jo rutiinilla paikoilleen, aikaa siinäkin tosin kului askarrellessa. Uretaanit vielä molempiin ikkunoihin. Keittiön ikkunan laajentaminen aiheutti sen, että hirret toisiinsa sitoneet tukikepukat sahattiin osittain pois. Puolet jäivät, puolet lähtivät. Pitänee tukea vielä varmuuden vuoksi jollain kevyellä ratkaisulla hirret toisiinsa myöhemmin, vaikkakin jäljelle jääneet palikat varmaankin riittäisivät. Ne kuitenkin sitoivat kolme hirttä aina toisiinsa.

Koskakohan tuota uretaania oppisi pursottamaan riittävän vähän kerralla? Rako oli aika pieni, ehkä ylipursuaminen johtui sen väärästä arvioimisesta.

Keittiön ikkunassakin oli kakkoskakkonen tukemassa ja helpottamassa asentamista. Hämärää alkoi olemaan. Asentaminen sujui lopulta aika hyvin. Keittiön ikkunassa on alhaalla tuuletusikkuna ja auringonsuojakalvot kauttaaltaan. Olkkarin ikkuna on vaan iso ja tuo valoa aika kivasti pienehköön tilaan. Ja hei, sain tontin myyneeltä naapurilta tikulla ilmakuvan vuodelta miekka ja kilpi! Mahtava juttu! Pitää kaivaa se esiin ja katsoa mitä kuvassa näkyy! 

Töihin meni tänään noin kahdeksan tuntia aikaa, ikkunoiden lisäksi tuli säädettyä kaikkea sekalaista pientä ja valmistauduttua tuleviin koitoksiin mm. mittailemalla.