Ulkovuoriremonttia

Tänään lähtö kohteeseen noin klo 10. Muutama laudanpätkä autoon liinoilla kiinni ja menoksi. Ajatuksena oli korjata ulkovuori tarvittavilta osin.  Sää oli mainio kaikin puolin tällaiseen ulkohommaan.

Lähtökohtana oli kokonaan uusittava etelänpuoleinen seinä, kulma ja ikkunan alunen itään ja pari lautaa pohjoisseinälle. Lisäksi piti uusia päätykolmion laudat, mutta enpähän tajunnut ottaa pitkiä tikkaita mukaan. Samasta syystä jäi pohjoispuolella ikkunanpäällinen uusimatta. Ensimmäisenä korjasin bitumipaperilla tarvittavat kohdat ja nypin vanhat naulat pois. Ulkovuoren alla oli aiemmin (ja ehjät kohdat saivat jäädäkin) jonkinlainen paksumpi bitumoitu pahvi.

Seuraavaksi lätki eteläseinälle tuuletusrakoa varten koolauksen ja aloin paikkaamaan seinää pisimmistä kohdista. En jaksanut hakea ulkovuorinaulainta vuokraamosta tällaisen pikkuhomman takia, joten käsi heilui ja vasara paukkui. Lautoihin ja rimoihin tein alas tippanokat sahaamalla ne viistoon.

Takaosa:

Itäpuolen ikkunanalunen ja kiven kanssa kikkailu:

Koko setti:

Ikkunat tein siten, että myykilaudat saa lyödä paikoilleen vasta maalauksen jälkeen. Käytin siis rimojen asentamisessa laudanpätkää, jotta rimat ovat sopivasti myykilautojen reunassa jo nyt.

Tein ulkovuoren nyt siihen asti josta tuleva kuistin laajennus lähtee. Kaikki sujui ihan kivasti, mutta jotenkin oli vähän tahmainen päivä. Ei oikein napannut paukuttaa, mutta tein nyt kuitenkin siihen asti hommia kuin pystyin. Hommia noin viisi tuntia ja matkat päälle.

Huopakaton tekoa ja vesisadetta

Tänään oli tiukat aikataulut: ylipitkät laudat autoon, sidonta kunnollisilla liinoilla, ylityksen mittaaminen ja muovipussi vielä heilumaan pisimmän laudan päähän. Matka kohti Sastamalaa sai alkaa, kattohuopa oli ostettu jo edellisenä päivänä. Kuuden jälkeen pitäisi olla suohkunraikkaana tehdassaaressa.

Matka meni kivasti, kahvia termosmukista ja laudatkin tuntuivat pysyvän kiltisti kyydissä. Sastamalan keskustassa siniasuinen herrasmies viittelöi kuitenkin siihen tahtiin, että auto oli syytä ajaa lähimmälle parkkipaikalle. Ajokortti, rekisteriote, puhallus. "On näitä ainakin yritetty sitoa.", sanoi poliisisetä. Oikeasti sidonta oli tehty ihan hyvin. Pientä moitetta tuli huonokuntoisesta ajokortista, mutta matka sai jatkua.

Perillä heti toimeen: laudat pois autosta ja lahonneiden kattotuolien kimppuun puukkosahan kanssa. Melkein kaikki naulat sain sahattua poikki, sitten hajosi TAAS puukkosaha. Helvetti, ei ole köyhällä varaa ostaa halpaa. Sain kattotuolin kuitenkin taisteltua irti ja sahailin mallin mukaan uuden tilalle. Toinen hieman kosteutta saanut sai nyt jäädä, siinä ongelma olikin lähinnä kosmeettinen.

Laudat katolle, kompura ja sirkkelit asemiin ja naulapyssy latinkiin. Ammuin poistettujen lautojen paikalle uudet. Ponttaamattomalla laudalla ei nyt ihan priimaa ja tasaista kattoa saa, mutta vajan ollessa kyseessä annoin itselleni luvan vähän oikaista. Laudat meinasivat loppua kesken, piti välillä sahailla ylipitkiä poikki ja jatkaa viimeisiä paikkauksia niillä.

Harjan osalta sirkkelöin ja höyläsin molempien lappeiden ylimmät laudat sopiviksi ja vielä harjan hieman pyöreäksi. Tällä tavalla se kestää paremmin kävelyä murtumatta. Vettä tuli tässä vaiheessa välillä enemmän ja välillä vähemmän. Grillaustauon aikana valmistelin jo huovan asentamista. Kolme rullaa katolle, samoin kaasupullo ja toho. Makkarat ja kasvisnyytti naamariin ja hommiin.

Huovan asentamisessa meni kolmisen tuntia. Päätin pistää sen vaakaan, koska pystyasennus on yksin hieman hankalaa. Leikkasin pätkät sopivan mittaisiksi, asettelin tarkasti oikeaan kohtaan ja rullasin osan matkaa takaisin rullalle. Toho laulamaan ja bitumi suli näppärästi lautoihin kiinni. Sormet olivat välillä kovilla, hanskat olisivat saaneet olla paremmin kuumuutta kestävät. Valmiissa katossa laudoista johtuva lievä epätasaisuuskaan ei lopulta juuri näy.

Lopuksi vielä reunojen leikkaus mattoveitsellä ja huopanaulojen nakuttelu reunoihin. Vettä alkoi satamaan juuri sopivasti niin, että asentaja kastui kohtuullisen märäksi. Kotimatkalla sade yltyi vielä reippaasti.

Seuraavaksi on vuorossa mökin ulkovuoren korjaus sekä vajan maalaus sisältä vaaleaksi ja ulkoa vanhaan tapaan punamullan sävyillä. Ennen tätä sateesta hieman kosteat vanhat laudat saavat rauhassa kuivua. Maalauksen jälkeen vajaan pitäisi tehdä myös lattia joko kakkosnelosesta jota löytyy nurkista, tai sitten sepeliä ja jonkinlaisia kivilaattoja käyttäen. Katto on nyt kuitenkin päällä ja mukana kulkeneet ulkovuorilaudat ja rimat pääsivät kuivaan tilaan odottamaan asennusta. 

  

Aikataulu piti. Kotona pakkaaminen alkoi ysin jälkeen, kymmenen aikaan pääsi lähtemään ja viiden nurkilla olin jo takaisin kotona. Viitisen tuntia duunia ruokataukoineen ja 1,5 tuntia matkoja. Ei paha.

Pitkästä aikaa kuomaseni

Edellinen remppapäivitys on päivätty 1.3., eli aikaa on vierähtänyt aika paljon edellisestä käynnistä. Vapun tienoilla kävin tosin hakemassa työkaluni kattoremontin takia pois, mutta muut on ollut projekti työ- ja harrastuskiireiden takia aivan jäissä.

Mutta tänään, tänään se tapahtui! Ensimmäinen kerta talolla kesällä kun kasvit ovat korkeina vastassa ja aurinko porottaa kämpän seiniin. Tiellä oli pitkä heinikko, samoin pihassa. Piha oli suojaisan kasvuston ympäröimä, edes tien suunnalta ei juuri näkynyt taloa.

Aamupäivä meni aika pitkälti valmistautuessa lähtöön. Kaikki työkalut olivat hujan hajan ympäri kellaria ja varastoja. Niiden etsimiseen meni aikaa toista tuntia. Samalla kaivoin puupinon kätköistä valmiiksi kuuden tuuman ulkovuorilautaa ja rimoja. Näillä on tarkoitus korjata talon ulkovuori, lähinnä auringon armoilla ollut eteläseinä. En kuitenkaan ottanut näitä vielä mukaan, koska en ollut varma kuinka pitkänä ne tarvitsen. Hukka pitää minimoida.

Päivän agendalla oli vajan tyhjennys ja katon purkaminen. Jo auton tyhjentämiseen ja grillaamiseen meni tunnin verran aikaa, vajan tyhjennykseen polttopuista, laudoista, ovenkarmeista ja pölkyistä ainakin 1,5 tuntia. Lisäksi purin rakennuksen nurkassa olleen vanhan puuceen. Talvella ruuanlaitto sujui näppärästi puuhellalla, nyt ei saanut millään keitettyä edes kahvia. No, grillimakkaralla, kesäkurpitsalla  ja colalla pärjää aika pitkälle.

Välissä piti vielä jutella naapurinsedän kanssa ja käydä katsomassa pientä hirsirakenteista vanhaa savusaunaa. Lähtöhinta olisi ollut 500e, mutta projektina moinen on liian suuri. Elättelin toiveita parempikuntoisesta rungosta ja mahdollisuudesta nostaa se kokonaisena suoraan mökin pihaan saunaksi.

Vajan katto oli jo päässyt todella huonoon kuntoon. Vettä tuli läpi useammasta paikasta ja osa runkopuista ja laudoista oli jo aivan pehmeitä. Rehellisesti epäilin sen tuskin kestävän talven yli, ehkä leuto talvi pelasti katon romahtamiselta. No, tikkailla katolle, varovasti kattotuolien päälle jalat ja huopaa mäkeen. Katon purkamiseen meni aikaa toista tuntia. Ensin ajattelin purkaa sen kokonaan, mutta osa katosta olikin kohtuullisessa kunnossa joten päätin poistaa pehmenneet osat. Lisäksi ainakin kaksi kattotuolinpätkää pitää uusia tai tukea.

Vajan lattialta löytyi muutama aarre: kaksi avaamatonta (mutta vajaata) vanhaa colapulloa ja alkon joku maustettu vajaa viinapullo.

Pakkasin auton täyteen puujätettä ja erottelin sekajätteet seuraavaa kertaa varten valmiiseen pinoon. Ennen lähtöä mittailin vielä ulkovuoren korjattavat kohdat seuraavaa kertaa varten. Auto käyntiin hyvillä fiiliksillä Sastamalan keskustasta kahvi mukaan ja paria minuuttia ennen kaatiksen sulkeutumista purkamaan jätekuormaa. Kiva reissu, kaikkineen aikaa pakkailuineen, ajeluineen ja kaatiskeikkoineen meni noin kahdeksan tuntia, joista ajelemiseen melkein kaksi.