Huopakaton tekoa ja vesisadetta

Tänään oli tiukat aikataulut: ylipitkät laudat autoon, sidonta kunnollisilla liinoilla, ylityksen mittaaminen ja muovipussi vielä heilumaan pisimmän laudan päähän. Matka kohti Sastamalaa sai alkaa, kattohuopa oli ostettu jo edellisenä päivänä. Kuuden jälkeen pitäisi olla suohkunraikkaana tehdassaaressa.

Matka meni kivasti, kahvia termosmukista ja laudatkin tuntuivat pysyvän kiltisti kyydissä. Sastamalan keskustassa siniasuinen herrasmies viittelöi kuitenkin siihen tahtiin, että auto oli syytä ajaa lähimmälle parkkipaikalle. Ajokortti, rekisteriote, puhallus. "On näitä ainakin yritetty sitoa.", sanoi poliisisetä. Oikeasti sidonta oli tehty ihan hyvin. Pientä moitetta tuli huonokuntoisesta ajokortista, mutta matka sai jatkua.

Perillä heti toimeen: laudat pois autosta ja lahonneiden kattotuolien kimppuun puukkosahan kanssa. Melkein kaikki naulat sain sahattua poikki, sitten hajosi TAAS puukkosaha. Helvetti, ei ole köyhällä varaa ostaa halpaa. Sain kattotuolin kuitenkin taisteltua irti ja sahailin mallin mukaan uuden tilalle. Toinen hieman kosteutta saanut sai nyt jäädä, siinä ongelma olikin lähinnä kosmeettinen.

Laudat katolle, kompura ja sirkkelit asemiin ja naulapyssy latinkiin. Ammuin poistettujen lautojen paikalle uudet. Ponttaamattomalla laudalla ei nyt ihan priimaa ja tasaista kattoa saa, mutta vajan ollessa kyseessä annoin itselleni luvan vähän oikaista. Laudat meinasivat loppua kesken, piti välillä sahailla ylipitkiä poikki ja jatkaa viimeisiä paikkauksia niillä.

Harjan osalta sirkkelöin ja höyläsin molempien lappeiden ylimmät laudat sopiviksi ja vielä harjan hieman pyöreäksi. Tällä tavalla se kestää paremmin kävelyä murtumatta. Vettä tuli tässä vaiheessa välillä enemmän ja välillä vähemmän. Grillaustauon aikana valmistelin jo huovan asentamista. Kolme rullaa katolle, samoin kaasupullo ja toho. Makkarat ja kasvisnyytti naamariin ja hommiin.

Huovan asentamisessa meni kolmisen tuntia. Päätin pistää sen vaakaan, koska pystyasennus on yksin hieman hankalaa. Leikkasin pätkät sopivan mittaisiksi, asettelin tarkasti oikeaan kohtaan ja rullasin osan matkaa takaisin rullalle. Toho laulamaan ja bitumi suli näppärästi lautoihin kiinni. Sormet olivat välillä kovilla, hanskat olisivat saaneet olla paremmin kuumuutta kestävät. Valmiissa katossa laudoista johtuva lievä epätasaisuuskaan ei lopulta juuri näy.

Lopuksi vielä reunojen leikkaus mattoveitsellä ja huopanaulojen nakuttelu reunoihin. Vettä alkoi satamaan juuri sopivasti niin, että asentaja kastui kohtuullisen märäksi. Kotimatkalla sade yltyi vielä reippaasti.

Seuraavaksi on vuorossa mökin ulkovuoren korjaus sekä vajan maalaus sisältä vaaleaksi ja ulkoa vanhaan tapaan punamullan sävyillä. Ennen tätä sateesta hieman kosteat vanhat laudat saavat rauhassa kuivua. Maalauksen jälkeen vajaan pitäisi tehdä myös lattia joko kakkosnelosesta jota löytyy nurkista, tai sitten sepeliä ja jonkinlaisia kivilaattoja käyttäen. Katto on nyt kuitenkin päällä ja mukana kulkeneet ulkovuorilaudat ja rimat pääsivät kuivaan tilaan odottamaan asennusta. 

  

Aikataulu piti. Kotona pakkaaminen alkoi ysin jälkeen, kymmenen aikaan pääsi lähtemään ja viiden nurkilla olin jo takaisin kotona. Viitisen tuntia duunia ruokataukoineen ja 1,5 tuntia matkoja. Ei paha.